Kun toiminta on epäsäännöllisesti vahvistaen etenevää mielenkiinto säilyy. Lause, jonka moni on kuullut, jota moni käyttää,
mutta mitä se tarkoittaa oikeassa elämässä?
Eläintä kouluttaessa ja eläimen kanssa työskennellessä
menee herkästi niin, että jokaisella kerralla vaaditaan lisää ja lisää ja lisää. Pentu on innokas, varsa tekee mielellään. Asioita hiotaan vähän lisää, toistoja tehdään vähän
vielä ja joka kerralla vaatien lisää, enemmän, paremmin, koska aina sujuu. Tämä johtaa lopulta siihen, että tekeminen joko loppuu kokonaan tai alkaa ilmentyä ongelmia. Miksi?
Jos koulutuksen alkuvaiheessa ja eläimen ollessa nuori on tehty pienissä paloissa ja väleissä leväten, niinkuin moni nykyään tekee, hyvä
niin, niin eläimen "tilille" on kertynyt tietty määrä "rahaa". Tämä raha voi jopa "kasvaa korkoa" jos palkka on hyvää, eläimen arvostamaa, mutta ellei tätä tapaa toimia jatketa niin tililtä alkaa
asteittain huveta rahaa.
Eläimellä, jolla on vasta vähän muuta elämänkokemusta ei vielä ole keinoja
eikä syytä kyseenalaistaa. Koiranpennulla ei ole vielä tullut kehitysvaiheita, joissa itsenäistytään ja nenä alkaa viedä tai nuorella hevosella ei ole vielä tullut sitä kuuluisaa murkkuikää. Eläin,
joka on hyvin koulutettu alulle tekee ja tekee, kunnes se tili on tyhjä. Ja siinä kohtaa eläin joko alkaa passivoitua, hangoitella vastaan tai tekee jotain aivan muuta, jolloin herkästi ihminen koventaa otteita ja laulu on valmis.
Miten tämän sitten voi välttää? "Täytyyhän sitä eläintä nyt voida käyttää!"
Kyllä. Ilman muuta, mutta jos lypsää lehmän hengiltä niin sitten ei jatkossakaan saa sitä maitoa. Eli, nykyään on saatavilla valtavan hyviä kirjoja, hyvää opetusta ja paljon hyvää tietoa eläimen
kehityksestä ja siitä, miten tulisi toimia. Enää tänä päivänä ei tarvitse jokaisen keksiä pyörää uudestaan. Koiran ja hevosen kehitysvaiheista tiedetään missä kohtaa eri herkkyyskaudet
ovat.
Jokaisella koiralla tulee se päivä, kun se ei haluaisi antaa kiinni ja se on se kohta, jossa se asia opetetaan! Se
ensimmäinen kerta ratkaisee, aina! Joka asiaan luodaan ekalla kertaa se uusi normaali, kyseisen asian normaali.
Me tiedämme
missä iässä varsalla usein puhkeaa sudenhampaat, ainakin, että tietyn ikäisten ohjan vastustelu voi liittyä sudenhampaisiin. Tai missä kohtaa tulee sukukypsyys, missä kohtaa asiat pääsääntöisesti
kyseisellä eläinlajilla tapahtuvat. Asioihin voi miettiä ratkaisumalleja etukäteen. Miten helpottaa? Mitä muuttaa? Teenkö itse vai käytänkö ammattilaista apuna?
Siihen ekaan kertaan satsataan ja varaudutaan niin, että kun se päivä koittaa, että nenä vie koiran pennulla, niin on ne superherkut ja lelut ja muut saatavilla, perutaan
siihen hetkeen suunniteltu kaikki muu ja hoidetaan se ensimmäinen kerta oikein, jonka jälkeen vain vahvistetaan toivottua. Ihminen ajattelee, että tälle on tehtävä jossain kohtaa jotain niin EI! Ei jossain kohtaa vaan nyt! Tämän
yhden kerran kaikki peliin!
Helpotetaan, huolehditaan laji- ja rotutyypillisistä tarpeista ja niin edelleen sitten myöhemmin,
tottakai, mutta luotetaan, että kaikki se "raha", jota siihen mennessä on tilille laitettuna, se kantaa tässä hetkessä ja laitetaan kaikki peliin täysillä.
Tai hevosella, kun mennään estevalmennukseen ja se meidän varsa ei ole koskaan hypännyt edes tavallista sarjaa ja valmentaja laittaa innarin eteen, niin on rohkeutta sanoa, että
ei olla tämän tehtävän tasolla. Ei tunnu hyvältä. Helpotetaan. Ja jos valmentaja ei halua muuttaa tehtävää niin sitten voi kiittää ja lähteä. Jos meillä on huono olla, miten voi olettaa,
että eläinkään siitä tilanteesta selviää. Me olemme eläimen kanssa ollessamme eläintämme varten. Meidän kuuluu olla eläimillemme turva.
Miten tämä liittyy epäsäännölliseen vahvistamiseen?
Jos ollaan jo ongelmassa asti, ollaan sivuutettu lukematon määrä ennakkomerkkejä,
että ongelmia on tulossa. Jos ollaan jo ongelmassa asti pitää peruuttaa niin pitkälle, että ongelmaa ei ole. Joskus se voi tarkoittaa satulan vaihtamista, ruokinnan muutosta, lomaa ratsastuksessa, lenkkeilytapojen muuttamista, koulutustreenien
keskeyttämistä ryhmässä ja muuttamista yksityistapaamisiksi, tai muuta asiaa, jolla peli saadaan poikki. Ainoa tie siihen, että lehmä vielä jonain päivänä lypsää on se, että asioihin reagoidaan
ja jotain muutetaan.
Joskus on todella haasteellista löytää se asian ydin. Saattaa mennä pitkällekin sivuraiteille
hakiessa, koska ydin voi olla aivan muu kuin mitä ajattelisi. Jos kotikentällä ratsastaessa koko pakka leviää joutsenen lentäessä kentän yli, on ongelma jossain muussa kuin pohkeenväistön avuissa, todennäköisesti.
On suorastaan huumaavan voimaannuttavaa mennä ulos vanhoista kaavoistaan. Huomata vaihe, joka edeltää ongelmia ja tarttua
siihen, muuttaa suuntaa. Huomata, miten pienellä oman toiminnan muutoksella kymmenen muuta asiaa voi alkaa sujua sen yhden muutoksen ansiosta.
Epäsäännöllinen
vahvistaminen on juuri sitä. Jackpot, hypätä alas kesken ratsastuksen, ottaa kamat pois ja antaa hevosen mennä piehtaroimaan. Lähteä maastoon, kun hevonen vaikutti haluttomalta menemään kentälle. Tehdä koiralle
virikejälki sen ollessa kiihdyksissä ja päästää koira ruutuun nuuskimaan kun se vain vilkaisee ensin ihmistä, eikä treenaakaan seuraamista. Ottaa kuollut orava pois koiralta, mutta antaakin se koiralle takaisin kannettavaksi,
kunnes ollaan autolla, jossa on parempaa makupalaa ja vaihtaa siihen, silläkin riskillä, että koira syö oravan.
Epäsäännöllinen
vahvistaminen on voimakas työkalu, jonka käyttämiseen vaaditaan kurinalaisuutta itselle, kirjanpitämistä ja havainnointia, mutta myös rohkeutta, itsevarmuutta ja luottamusta. Rohkeuttaa keskeyttää valmennus, rohkeutta
tehdä virheitä, rohkeutta ottaa turvallisia riskejä, rohkeutta katsoa peiliin. Itsevarmuutta tehdä oikein. Luottamista omaan näkemykseen. Luottamusta eläimeen.
Lyhyesti sanottuna; Lisätään asioita vain osalla kertoja ja yhtä asiaa kerralla. Pidetään tekeminen yksinkertaisena ja miellyttävänä, kaikille osapuolille.
Onko sinun eläimesi tili puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä? Onko se debit vai credit tili? Onko sinulla sinne käyttöoikeus vai tilinumero,
johon tallentaa?
Suska
