12. loka, 2021

Pelkoa, resurssiaggressiota vai kipua?

Usein kysytään luennolla kuopimisesta. Miten kouluttaa pois kun jo on aloittanut. Jos kuopii, lopettaa ja palkataan käy niin, että hiljaa seisomista edeltävä kuopiminen lisääntyy. Pitäisi päästä kuopimisen edelle ja saada palkattua siitä.
 
Monelle ammattilaisellekin pilkkominen on tosi hankalaa ja kouluttaminen tämänkin asian kanssa lähes mahdotonta, koska epäsäännöllinen vahvistaminen pitää käytöstä yllä.
Vielä tammikuussa 2020 Hevosen mieliala-luennolla oli sanottava, että on tilanteita, joissa vaan se pienin paha on ottaa hevonen ja kiidättää se pihalle. Se on edelleen OSAtotuus...
 
On myös se vaihtoehto, että hiljaa seisomisen palkka on riittävän monta kertaa niin pitkä, että hevosen stressitaso laskee, ketju kaivamisen ja seisomisen välillä katkeaa välissä kuluneen ajan kautta ja pitkässä juoksussa hevonen rentoutuu siinä määrin, kun pitkän palkan kanssa ollaan saatu tunnetta muuttumaan, että kestoa päästään kouluttamaan.
 
Vaikka emme voi kouluttaa tunnetta, tunne tulee tekemiseen joka tapauksessa ja rennon positiivisen tunteen kautta päästään matalastressiseen tekemiseen ja parempaan lopputulokseen.
Eli... jos haluaa lähteä purkamaan jotain jo syntynyttä ketjua on se eka homma oppia hevosen syömistekniikka ja kellottaa kauanko menee tyyntyä pienestä stressitason noususta itseään syömällä tyynnyttämällä.
 
Toinen asia, jota olen toistellut joka luennolla sen syvällisemmin pilkkomatta on aggression syiden selvittämisen tärkeys. Pelon aiheuttamaan rähjäämiseen eri lääke kuin sellaiseen, joka tulee siitä, että hevonen haluaa jotain... Pelon kanssa autetaan ja helpotetaan aina. Resurssiaggression kanssa annetaan lisää asiaa, jota hevonen haluaa. Kivun aiheuttamassa aggressiossa helpotetaan kipua. Mutta mitä nämä oikeasti tarkoittavat?
 
Kaikkien aggressioiden kanssa kannattaa aina pyytää apua. Miettimiseen, pilkkomiseen, uudelleenkouluttamiseen jos tarvetta. Rähjäävällä hevosella on aina joku huonosti.
Kun tuntee hevosensa käyttämät signaalit ei pelkoaggressiota pääse edes tulemaan. Asioihin pääsee niin paljon ennen. Jos saa käsiinsä hevosen, jolla pelkoaggressiota jo on alkaa solmu aueta nopeasti, kun hevonen ymmärtää ihmisen auttavan. Lääke on kuitenkin helpottaa kunnes ei enää pelkää. Ennen ei voi tehdä muuta. Jos jo pelkää ei kuulu huitoa sillä sateenvarjolla enää lisää kohti.
 
Resurssiaggressio tulee lähes aina jonkin lajityypillisen tarpeen puutteesta. On ollut nälkä, jano, vilu, kaverilla kaveri muttei mulla. Ulos pääseminen kestää liikaa, joka päivä ja kaverikin pääsee ensin... Todella monesti ulos kiirehtivän hevosen kiire on hoidettu pienellä tupsulla heinää. Hevonen syö rauhassa heiniä hetken ja pystyy sitten menemään ihan rauhallisesti pihalle. Vaatii alkuvaiheessa mahdollisesti vähän säätämistä ja kekseliäisyyttä, mutta yleensä vaikutus näkyy heti.
 
Jos pelon ja resurssin korjaaminen ei riitä on lähes poikkeuksetta mukana kipua. Kipu ja pelko näyttävät usein samalta, etenkin kun on molempia ja kipu lisää pelkoa. Tulen syödyksi kun olen heikko... Hevosen villieläinaivo vaikuttaa taustalla. Joskus kipu voi olla niin vähällä hoidettu, että otetaan alaturpis pois, otetaan kannukset pois, löysätään turparemmiä reikä. Vaste on välitön. toistuvasti käy niin, että vaikkei primäärikipu poistuisi, niin edes jonkin huonosti istuvan ja puristavan asian pois ottaminen tuo hevoselle helpotuksen tunnetta ja se pärjää toisen ja ehkä kolmannenkin kivun tai epämukavuuden kanssa, ainakin sillä kertaa.
 
Eläimen pito on salapoliisihommaa. Liikunnan, levon, ruokinnan, varusteiden, kengityksen, koulutuksen ja kaikessa sen mahdollisimman pienen pahan löytäminen on ainaista hakemista.
Havainnointi ilman, että eläin kokee tulleensa tuijotetuksi on haastavaa, traumatisoituneella lähes mahdotonta, mutta välttämätöntä. Lippis silmien eteen laskettavaksi, havainnointikyvyn treenaaminen siihen, että pienellä vilkaisulla näkee "kaiken" ja siihen mutuun luottaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä työkaluja.
 
Kun toimiva korjaus löytyy, muutos näkyy heti. Toimivaa ei kannata muuttaa. Mutta toimiva ei ole se versio, jossa hevonen on passiivinen tai aggressiivinen vaikka vielä käsiteltävissä. Toimiva on toimiva vain kun hevonen kokee niin. Meidän ihmisten tehtävä on muokata asioita niin, että hevonen kokee sen pienimmän pahankin toimivaksi, että hevosella on aina positiivinen mieliala, lasi puoliksi täynnä.
 
Kuvituskuvassa Kiahan Rosedancer
http://www.sukuposti.net/hevoset/kiahan-rosedancer/431939