19. heinä, 2021

Hevosen rauhoittavien signaalien käyttö

Rauhoittavat signaalit ovat lievän jännityksen nousun yhteydessä hevosen käyttämiä eleitä, joilla se viestii ympäristölleen ettei halua riitaa. Niitä on mm. poispäin tai alas katsominen, pään kääntäminen ja laskeminen, kääntyminen kyljittäin, takapuolipäin jne. Rauhoittavia signaaleja ilmenee sekä stressin laskiessa että noustessa.
 
Suomenkielinen linkki hollantilaisen tutkijan Rachael Draaisman hevosen viestinnän portaisiin löytyy osoitteesta https://calmingsignalsofhorses.com/downloadpage/.
 
Hevoselle uudet asiat tulisi kouluttaa niin, että hevonen ymmärtää mitä siltä toivotaan. Jos hevonen ei ymmärrä, sen stressitaso alkaa nousta. Ensin näkyy rauhoittavia signaaleja yksittäisinä, sitten enemmän ja sarjoina. Jos tehtävää jatketaan / vaikeutetaan alkaa tulla korvaavaa käyttäytymistä ja jos vielä vaan jatketaan helpottamatta tulee stressisignaaleja.
Jos vieläkään ei helpoteta / vaikeutetaan alkaa tulla eri näköistä puolustautumista ja välimatkaa lisääviä signaaleja, joita hevonen voi näyttää jo rauhoittavienkin signaalien yhteydessä.
 
Näitä ovat esim. uhkaaminen puremisella, potkulla, pukittaminen ja korostettu ryhdikkyys. Stressin noustessa liikaa hevonen jähmettyy, pakenee tai hyökkää.
Kun osaa lukea signaaleja ja tuntee hevosensa voi kouluttaa / liikuttaa / harjoitella / työskennellä niin, ettei hevonen joudu tilanteeseen, jossa se joutuu pakenemaan tai hyökkäämään.
 
Tavoite on työskennellä niin, että satunnaisia rauhoittavia signaaleja lukuunottamatta muita viestinnän portaiden stressieleitä ei ilmene.  Rauhoittavat signaalit on stressiportaiden alin taso. Kun hevonen on rento ja luottavainen se ei koe tarvetta rauhoittaa.
 
On aivan normaalia, että hevonen esimerkiksi koulutustilanteessa stressin noustessa saattaa käyttää vähäistä määrää rauhoittavia signaaleja, mutta kun tehtävä on huolella rakennettu ja hevonen luottaa ihmiseen sen ei siinäkään tarvitse.
 
Hevosen viestinnän portaissa olevia, varsinkin stressisignaaleja, saattaa hyvinkin paljon näkyä myös innokkaalla eläimellä, mutta TUNNETILA näyttelee silloin suurta roolia! Innokkas ei ole sama kuin turhautunut tai pelokas, jolla on stressitaso koholla! Välittäjäainetasolla vallalla on täysin eri hormonit!
 
Mutta nyt, kun puhutaan nimenomaan rauhoittavasta signaalista ja niiden käyttämisestä, hevonen käyttää signaaleja ilmaistakseen ihmiselle tai toiselle eläimelle ettei halua konfliktia tai ympäristössä on jotain joka sitä jännittää, joka saa sen kokemaan tarvetta rauhoittaa.
 
Myös passivoitunut ja rauhallinen eläin on täysin eri asia. Rauhallinen eläin, jolla on asiat kunnossa, seuraa ympäristöä. Se voi katsella valppaanakin, mutta juuri rauhoittavien signaalien, korvaavan käytöksen, stressisignaalien ilmeneminen on sitä, josta voidaan tulkita jännitystason nousua huonolla tavalla ja muuttaa asioita helpommaksi, painetta pienemmäksi, muokata ympäristöä niin, että hevosen ei tarvitsen rauhoittaa. Rauhoittavien signaalien puuttuminen voi johtua myös siitä, että hevonen on niin ahtaalla ettei enää kykene vuorovaikutukseen. Koko olemus on silloin täysin muu kuin rauhallisella hevosella. 
 
Hevonen myös oppii siihen, että ihminen ymmärtää sen eleitä, osaa lukea tilannetta ja muuttaa tilannetta hevoselle turvalliseksi. Hevonen on hyvin itsekäs eläin. Se ajattelee asiat omasta näkökulmastaan, eloonjääminen edellä.
 
Iloinen ja innokas hevonen ei rauhoita. Se räpyttää silmiään normaalisti, se hengittää normaalisti, se "hymyilee". Se katselee asioita ihmisen seurassa kuin katsoisi televisiosta lempiohjelmaansa hyvien ystävien seurassa.
 
Ihmisen ja hevosen välisin vuorovaikutusterveisin,
Suska
(Kuva on vanha ja kuvassa puutteellinen turvavarustus. En kuitenkaan halunnut laittaa tähän kenenkään muun kuvia kuin omani, jonka olen itse ottanut, omasta hevosestani ja omasta lapsestani, tilanteessa, jossa kummallakaan ei ollut tarvetta rauhottaa.)