16. huhti, 2021

Ratkaisukeskeisesti eläimen kanssa

Perinteisesti Suomessa opetus on ollut sitä, että opettaja tai valmentaja antaa ohjeet joita ratsastaja tai koiran kanssa harrastava yrittää sitten noudattaa. Sitä saatetaan olla asioissa, joiden merkitystä ei ymmärrä tai menetelmissä, jotka tuntuvat pahalta, mutta silti tekee, koska opettaja käskee. 

Tästä ollaa tulossa ulos, mutta niinkuin usein, asiat saattavat olla kovin mustavalkoisia ja silloin muutos meneekin huonompaan suuntaan. Muutetaan asioita, joita ei olisi tarvinnut muuttaa. Tai muutetaan kerralla niin paljon, että eläin alkaa tuntea olonsa turvattomaksi, hämmentyy ja lakkaa toimimasta, alkaa pahimmassa tapauksessa pelätä ja puolustautua. Vaikka taustalla oli hyvä ajatus on silti vauhti liian kova, vaatimukset epärealistisia tai monen asian yhdistelmä. 

Jos lähdetäänkin siitä kulmasta liikkeelle, että mietitään ensin mikä toimii ja annetaan niiden palokoiden olla rauhassa. Mietitään, mikä on se eniten huomiota vaativa palikka ja mietitään siihen ensin korjausta. Yhdestä pienestä osasta saattaa aueta monta muuta asiaa kuin itsestään. 

Tunneneutraalisti havainnoidessa huomaa ihan eri tavalla asioita. Pystyy pitäytymään faktoissa. Ja kun virlä keskittyy löytämään positiivisia asioita, joista kehua hevosta ja myös itseä, ollaan jo pitkällä. 

Jos virheiden hakemisen sijaan keskittyisikin ajatuksiin; Miten voin auttaa eläintäni onnistumaan? Miten minun tulee toimia, että eläimelläni on turvallinen olo? Miltä minusta nyt tuntuu? Jos suorittamisen sijaan pysyisimmekin asioissa tasolla, jossa meidänkin signaalit pysyvät siellä rauhoittavien signaalien puolella ja valtaosan ajasta olisimme itsekin rentoja, vailla tarvetta rauhoittaa...

Olisiko elämä eläimeni kanssa toisenlaista?

Ratkaisukeskeisin ajatuksin, Suska